Olen luistellut aina HTK:ssa. Ensin luistelukouluissa, sitten kehitysryhmissä ja sieltä sitten muokkaan. Lopetin luistelun 2012 ja siitä asti olen ohjannut. Tällä hetkellä ohjaan ainostaan Paloheinässä, koululaisia ja punaisia viikareissa. 

Parasta on nähdä se, että lapsilla on kivaa luistelukoulussa – silloin tietää itse onnistuneensa ohjauksessa ja ryhmän ilmapiirin luomisessa. Hienoa on myös lasten kehityksen näkeminen ja työkaverit. Homma antaa itselle niin paljon!

Luistelukoulussa käyminen on paljon muutakin kuin luistelua: saa kavereita, meillä on kivaa yhdessä ja ohjaajalle saa vaikkapa kertoa omasta viikonlopustaan. Pyrin itse ainakin luomaan ryhmän ilmapiirin sellaiseksi, jossa lapsilla on turvallinen ja mukava olla ja harjoitella luistelua.